Treffit halpa kitara

treffit halpa kitara

Kuitenkaan sillä ei saa teräskielisten kitaroiden voimakkaita sointuja jne. Jos ehdottelette joitain muita kitaroita, niin hinnan ei pitäisi ylittää e. Kyll tuolla varmaan soittelee, muuta en tuosta mallista osaa sanoa kun ei ole mitään kokemusta tuosta.

Ite kattelisin myös muita vaihtoehtoja esim. Alvarez, Ibanez, Yamaha, Takamine, Samick, merkkejä löytyy vaikka muille jakaa. Tuo Fender merkki tietysti luo sen kuvan että on hyvä kitara mutta kaikki noi on yksilöitä ja noin halpa teräskielinen ei ehkä ole paras vaihtoehto edes ns.

Itse kattelisin akustisissa sellaista hintaluokassa olevia kitaroita, jos saa kokopuukantisen tuohon hintaan niin ilman muuta sellainen, kokopuukantiset soivat yleisesti ottaen paremmin kuin laminoidulla kannella olevat. Se millä kitaransoitto kannattaa aloittaa on aika yksilöllistä, itse aloittaisin sellaisella kitaralla mikä itseäni kiinnostaa ja soveltuu omaan käteen sekä kuullostaa kivalta.

Teräskielinen ei ole alussa niin hellävarainen sormille kuin nailonkielinen mutta teräskielinen yleistetysti sanoen sopii paremmin eri musiikkityyleihin kuin nailonkilinen eli ehkä kuitenkin teräskielinen voisi olla kivempi sinulle päätös on kuitenkin sinun itse tehtävä omien tarpeittesi pohjalta.

Aluksi sormet saattavat jopa kipeytyä sormenpäistä, tämä on ihan normaalia kun ekaa kertaa aloittaa kitaransoiton, sormet tottuvat aika nopeasti kuitenkin tuohon teräskieliseenkin ja sormenpäät kovettuvat sopivasti kitaransoitossa ja sitten ne eivät edes kipeydy tuo kipeytyminenkin on kovin yksilöllistä, useinmiten puhutaan sellaisesta pienestä tuntoherkästä sormenpään kipeytymisestä eli kun painaa kieliä niin tuntuu hieman siinä sormenpäässä, soitettaessa kuitenkin tuo kipeyskin yleensä pysyy aisoissa ja katoaa.

Alussa on hyvä etsiä itselleen sopiva soittoasento, jotta käsien ja selän asento olisi itselle sopivan oikea ja rento, mitä rennompi ote sen parempi, koska kaikki ylimääräinen jännitys lihaksissa ja käsissä eivät ainakaan edesauta soittamistekniikan suoritusta.

Selkä suht rennossa ja suorassa asennossa, kitara sopivasti reiden päällä ja sopivalla korkeudelle etc. Onnea uuden mukavan harrastuksen pariin ja rekisteröidy muusikoiden. Aloittelijan Kitara- ja vahvistinvalinnat:: Aloittelijan laitevalinnat on sellainen aihe, joka poukkoilee esiin useamman kerran kuin viikossa kaikkiin aiheeseen liittyvillä foorumeilla. Tästä dokumentista olisi tarkoitus löytää apua kaikille niille, joille tulee mieleen kysyä, mutta ei tule mieleen ottaa itse selvää.

Dokumentissa olisi tarkoitus käsitellä sitä, minkä saa vastaukseksi lähestulkoon joka kerta kun kysyy. Välineistön täytyy olla sen verran huokea, että se on mahdollista ostaa ilman erityisen suurta taloudellista riskiä. Toinen mikä pitää ottaa huomioon on se, että soittimen täytyy olla sellainen että ominaisuudet innostavat soittoon ja eivät estä ominaisuuksiensa puolesta.

Soittimet Mitä ei kannata ostaa? Niin kuin kaikessa harrastamisessa, etenkin taitopohjaisessa on hyvin tärkeää se, että välineet ovat sellaiset, ettei niistä ole estettä harrastuksen kehittämiselle. Nykyään soittimia ja kaikkea vastaavaa välineistöä löytyy hieman joka paikasta, muun muassa tavaratalot on ottanut valikoimiinsa akustisia ja sähkökitaroita. Näissä laitteissa laatu on säännöllisesti alta arvostelun ja soittimet on pelkästään suorituskykynsä puolesta varsin ala-arvoisia.

Nämä tavaratalokitarat ja vastaavat ovat soitannollisesti jo huonoja ja niiden käyttäminen soittoharrastuksen aloittamiseen ei ole erityisen hyvä ratkaisu. Yleensä esimerkiksi otelaudan viimeistely on sen verran huonoa, että nauhojen päät ovat otelaudan ulkopuolella ja aloittelija otteita vaihtaessaan satuttaa kätensä hyvin varmasti metallisiin nauhojen reunoihin.

Lisäksi säädöt näissä halpasoittimissa on epämääräiset, vaikka yleinen sääntö onkin ettei soittimen voi olettaakaan olevan hyvissä säädöissä kun sen kaupasta hakee, niin kaikista edullisimmat soittimet eivät anna edes mahdollisuutta säätämiseen. Toisin sanoen, ne on rakenteeltaan jo niin huonoja ettei niitä voi edes säätää kuntoon.

Ohjenuora on, että mihinkään vakavasti alkavaan harrastetoimintaan ei kannata ottaa soitinta, jonka hinta uutena on alle euron. Yli kyseisen summan maksavista soittimista vain tietyt valitut ovat sellaisia, että niitä uskaltaa suositella ensimmäisiksi soittimiksi. Paras tapa lähteä liikkeelle on se, että ostaa parhaan mihin on varaa.

Jos ei ole varaa riittävään, säästää hieman lisää. Kun sijoittaa riittävästi kerralla, niin soittoharrastuksessa pääsee miettimään itse suoritusta eikä sitä, että johtuuko huono soundi tai muut ikävät asiat soittimesta vai taidoista. Kyseessä on yllättävän tärkeä tekijä, on tärkeää että tietää soittonsa olevan vain soittajasta kiinni. Yksi ensimmäinen kysymys mitä eteen tulee on se, että kannattaisiko ostaa ensimmäiseksi soittimeksi akustinen vai sähkökitara. Yksiselitteistä vastausta tähän ei todellakaan ole, kummankin tyyppisen kitaran kanssa voi oppia soittamaan ja kummallakin voi oppia soittamaan väärin.

Käytännössä ei ole olemassa syytä, miksi akustinen kitara olisi yhtään sen huonompi vaihtoehto niin pitkällä kuin lyhyelläkään tähtäimellä, samalla tavalla sen avulla pystyy oppimaan samoja asioita mitä sähkökitarankin. Käytännössä siis, ainoat syyt valita toinen ennen toista on rahalliset ja psykologiset seikat. Pitkällä tähtäimellä kumpikin näistä on suurin piirtein yhtä kalliita vaihtoehtoja, nimittäin akustisiinkin kitaroihin pystyy laittamaan rahaa huomattavan rahamäärän kun siihen paneutuu.

Psykologiset seikat puolestaan kertovat sen, että mitä tahtoo soittaa. Kummallakin soittimella periaatteessa pystyy soittamaan mitä vain, mutta se ei tunnetusti ole sama asia soittajalle itselleen. Jos akustinen ei miellytä ajatuksena soittajaa itseään, ei voida olettaa kovin pitkäaikaista kiinnostusta soittamiseen.

Yhtyesoitossa on loppujen lopuksi aivan sama kumman hankkii. Akustisenkin voi ostaa mikitettynä elektroakustisena siten, että sitä voidaan käyttää vahvistimen kanssa. Vahvistin puolestaan on pakollinen menoerä joka tapauksessa, etenkin jos aloitukseen on valittu kotisoittamiseen sopivat välineet. Jos tahtoo selvitä kaikista halvimmalla mahdollisella tavalla tai on epävarma jaksaako kitaransoittoon perehtyä pitkällä tähtäimellä, on suositeltavaa ostaa nailonkielinen akustinen. Nailonkielisten otelauta on leveämpiä helpottaen soittamista aluksi ja soittaminen yleisesti ottaen on helpompaa pehmeiden kielten takia.

Lisäksi huomioitava on myös soittimen edullinen hinta, jolloin taloudellinen tappio ei ole erityisen suuri jos soittamisesta ei jaksakaan kiinnostua tarpeeksi paljoa että harrastus olisi pitkäikäinen. Kun katsotaan sitä, mitä aloittelijalle suunnatussa kitarassa pitäisi olla ja miten, niin ensimmäiseksi eteen tulee seuraavat: Mikitys - Mikitys on oleellinen osa sitä, miltä soitin tulee kuulostamaan.

Jos soitetaan jotakin musiikin lajia mihin vaaditaan säröä, on suositeltavaa että ainakin kitaran tallaa lähinnä oleva mikrofoni olisi kaksikelainen, ns. Kaksikelainen mikrofoni on jo siinä mielessä kätevä, että se vähentää hurinaa huomattavasti ja sen tuottaman särön valtaosa ihmisistä kokee miellyttävämpänä ja tummempana.

Yksikelaisilla ja humbuckereilla on selkeä soundillinen ero, mutta se on käytännössä toissijaista siinä vaiheessa kun kitaran soittamista vasta aloitellaan. Valtaosa aloittelijoista ei sitä eroa pysty suoraan sanomaan ja mikitykseen liittyvät mieltymykset muokkaantuvat sen mukaan mitä soitannolliset kyvyt kasvavat. Tämän vuoksi itse katson, että kaksikelainen mikitys olisi hyvä valinta ensimmäiseen.

Mikkien määrä puolestaan on toinen asia mihin kannattaa kiinnittää huomiota. Alussa ei tälläkään ole suurta merkitystä, periaatteessa pelkkä tallamikki riittäisi, mutta yleensä on myös kaulamikki. Keskimmäisen mikin tarpeellisuuden määrää vasta myöhemmät soittamisen preferenssit ja aloittelijalle siitä ei ole mitään hyötyä eikä haittaa, joten se ei ole oleellinen asia ensimmäistä soitinta hankittaessa.

Talla - Soittimen talla on tärkeä osa sitä kuinka soittimen parissa on mahdollista viihtyä. Nimittäin ensimmäiseen kitaraan on syytä valita joko kiinteä talla tai Vintage-tyylinen tremolo. Niin sanotut kelluvat tallat kannattaa suosiolla jättää sikseen, koska edullisemmissa kitaroissa ne ovat järjestään niin huonolaatuisia ettei niistä ole alussa muuta kuin haittaa.

Nämä lisenssillä valmistetut Floyd Rose -tremolot eivät yleensä pidä virettä ja ovat hankalia säätää. Tämä ei tarkoita etteikö niitäkin voisi joku käyttää, mutta aloittelijalle siitä on käytännössä pelkkää päänvaivaa. Vasta sitten kun soittimen rakenteesta ja soittamisesta yleensä on saanut otteen, pystyy jo tyhjentävästi sanomaan tarvitseeko moista laitetta soittimessaan vai ei.

Mojo - Tyhjentävästi sanottuna, mojo on soittimen se jokin. Sitä ei sovi aliarvioida missään nimessä, koska se jokin on kuitenkin yksi tärkeimmistä syistä miksi soittimeen ylipäätänsä tartutaan.

Merkki ja malli, esikuvat ja kaikki abstraktit määritteet on sellaisia, mitkä on enemmän tai vähemmän aina mukana soittimen valinnassa. Optimaalinen tilanne tietysti on se, että mojon pystyisi täydellisesti sivuuttamaan siinä kohdassa kun soittimen valinta on ajankohtaista. Harva siihen pystyy käytännössä ja onkin oleellista, että saa sellaisen soittimen kuin uskoo tarvitsevansa. Vaikka aina pidemmälle ehtineet sitä puhuvatkin, niin tärkeintä alussa on se, että soittaminen todella kiinnostaa ja innostaa.

Vaikka tämä ominaisuus onkin nyt listattu sähkökitaroiden alle, niin sama perusperiaate pätee minkä hyvänsä soittimen kanssa. Akustisten kitaroiden suhteen, seuraavassa on muutamia aloittelijalle oleellisia yksityiskohtia, jotka kannattaa ottaa huomioon valitessa. Kielet - Akustisia kitaroita on saatavissa kahdella erilaisella kielityypillä. Aivan loogisesti ajatellen, näillä on soitannollisia eroja, nailonkielet on helpompi saada soimaan puhtaasti kuin teräskielet, mutta niiden soittotuntuma on erilainen.

Teräskielet puolestaan vastaavat enemmän sähkökitaraa soitettavuudeltaan ja sitä myöten teräskielisestä on huomattavasti helpompi siirtyä myöhemmin sähkökitaraan.

Yleisesti ottaen, nailonkielisen kitaran soittaminen tapahtuu sormin ja teräskielistä soitetaan plektralla, toisaalta tästä ohjenuorasta joustetaan huomattavasti kaikessa muussa kuin oikeassa klassisessa kitaransoitossa.

Käytännön tilanteet ovat osoittaneet, että teräskielinen kitara on pitkällä tähtäimellä monipuolisempi harrastekäyttöön sen takia, että se vastaa hyvin pitkälle sähkökitaraa. Mikitys - Akustisen kitaran kaikukoppaan voidaan myös lisätä mikrofoni poimimaan soittimen ääni. Tällöin kitarasta käytetään nimitystä elektro-akustinen ja sen avulla pystyy soittamaan myös vahvistimen kanssa ilman erillismikitystä.

Elektro-akustinen kitara ei häviä akustisilta ominaisuuksiltaan mitenkään sellaiselle kitaralle jossa ei mikkiä ole, joten periaatteessa tästä lisäominaisuudesta ei ole ainakaan mitään soinnillista haittaa. Luonnollisesti elektroniikka lisää soittimen hintaa jonkin verran ja sen lisäksi mikitys lisää laitteen monimutkaisuutta jonkin verran. Käytännössä on hyvin paljon mieltymyksistä kiinni että haluaako kitaraansa mikin vai ei.

Sisäisten kaikukoppaan asennettavien mikkien lisäksi on olemassa myös ns. Nämä käytännössä toimivat samalla tavalla sähkökitaran mikit, ne eivät siis kerää signaalia akustisesti vaan magneettisesti kielistä.

Tämä vaikuttaa siten, että kitaran soundi sähköisesti vaikuttaa enemmän sähkökitaralta kuin akustiselta. Jälleen on vain soittajan omista mieltymyksistä kiinni, katsooko akustisen mikityksen vai piezo-mikkien olevan parempi vaihtoehto. Muutamia vaihtoehtoja Tässä kappaleessa on esitelty muutamia hyviä malleja ja merkkejä joista kannattaa lähteä liikkeelle.

Lisäksi tarkastellaan myös joitakin huonoja, joskin yleisiä vaihtoehtoja joihin kannattaa siis suhtautua varauksella. Seuraavassa ne eniten suositellut vaihtoehdot joita kaikkialla tarjotaan eniten. Mikitetty kahdella humbuckerilla ja tallaratkaisu on kiinteä.

Rungon malli on hyvin perinteinen ja kaulan paksuus on useimmille ihmisille sopiva. Käytännössä soittimen hinta muodostuu pelkästään tarpeellisista osista, vaikka hinta olisikin hieman keskimääräistä aloittelijan kitaraa korkeampi niin se on toisaalta näkyvissä suoraan laadussa. Käytännössä laatunsa puolesta kitaraa ei täydy vaihtaa ainakaan kovin pian. Kyseinen malli on sellainen instrumentti, joka ei aseta estettä soittamiselle.

Yamaha Pacifica - Yamahan malliston halvin stratocaster. Laatusoitin, hintaansa suhteutettuna todella hyvä soitin joka kestää käytössä pitkälle. Mikitys on sellainen, että soittimen tallassa on humbucker ja tämän lisäksi kaksi yksikelaista mikkiä, tallaratkaisuna on vintage tremolo.

Kyseinen talla ei käytössä haittaa jos sellainen kitaraan on asennettu, mutta sillä pystyy ottamaan jotakin tuntumaa tremolokammella tehtäviin erityistemppuihin. Virettä tämäkään tremolotyyppi ei pidä rajussa käytössä, mutta se ei myöskään laske virettä lepoasennossa niin kuin halvat Floyd Rose -tyyppiset tremolot. Vaikkei Yamaha kitaravalmistajana olekaan se kaikista uskottavin ja tunnetuin, on soittimet tunnetusti hyviä ja riittäviä vaikka kuinka pitkäikäiseen käyttöön.

Fender Squier Standard- Squier on Fenderin alamerkki, joka tekee käytännössä Fenderin tuotteita kaukomaissa ja ilman suuren luokan brändiä. Squierin stratocasterit ovat jo käsitteitä halpoina ja suhteellisen laadukkaina instrumentteina. Soittimet on perinteisillä ominaisuuksilla varustettu ja turhia lisäominaisuuksia ei ole mukana hintaa nostamassa.

Squereita hankkiessa kannattaa huomata, että hankkii juuri Standard-sarjan halvemman Affinity-sarjan laitteiden sijaan, laatuero suhteessa hinnan eroon on huomattavaa Standardin eduksi. Epiphone edulliset mallit - Jos kaikista edullisimmat Epiphonet sivuutetaan ja siirrytään suoraan malleihin, jotka on euron hinnassa, saadaan jo kohtuullisia soittimia. Näissäkin osat on juuri kohdallaan, mitään ylimääräisiä hienouksia ei muun muassa tallan suhteen ole.

Laskettakoon vielä eduksi se, että Epiphonen mallistosta löytyy ne klassiset Gibsonin runkomallit kuten Les Paul ja SG, jotka on hyviä korvikkeita siihen asti kunnes oikean Gibsonin ostaminen on ajankohtaista. Tuotteen brändi ei käytännössä maksa mitään, joten hinta koostuu käytännössä soittimen ominaisuuksista.

Soittimet on hyviä hintaisikseen, tasalaatuisia ja niihin on saatavissa yllättävän hyviä ominaisuuksia hinta huomioon ottaen.

Muun muassa moneltakaan muulta soitinvalmistajalta ei saa liimakaulaista kitaraa alle euron. Jos kyseinen asia ei haittaa, niin sitten kyseessä on hyvin varteenotettava vaihtoehto. Huonoja vaihtoehtoja ei sinällään voi listailla, yleisenä ohjenuorana voisi sanoa, että mitään missä on lisenssi-talla ei kannata ostaa ensimmäiseksi instrumentiksi. Lisäksi suurien merkkivalmistajien kuten Jacksonin sekä ESP: Vaikka nämä valmistajat tuottavat laadukkaita soittimia, on niiden tuottamat kaikista edullisimmat kuitenkin huonohkoja vaihtoehtoja.

Vasta kun näiden kitaroiden hinnat alkavat nousta euroon ja yli, alkaa kyseiset valmistajat tunnetuksi tehnyt laatu näkyä. Koska Jacksonilla ei ole omaa alamerkkiä kuten Fenderillä Squier tai Gibsonilla Epiphone edullisemmille soittimille, niin halvoissa Jacksoneissa yllättävän suuri osa hinnasta muodostuu tuotemerkistä. Myös kaikista edullisimmat B. Richin mallistot on sellaisia, joihin kannattaa suhtautua varauksella.

Vaikka kyseessä on laatumerkki, niin soittimen brändi on todella vahva ja edullisimmat soittimet kärsivät merkin tuomasta suurehkosta hintalisästä, mikä ei puolestaan suoraan heijastu soittimen käytännön laatuun. Soittimen kansi on seetriä ja koppa muuten mahonkia. Laadukas soitin, ei liian kallis mutta ei kaikista halvinkaan. Merkin ja laadun vuoksi jälleenmyynti arvo on korkea. Yamaha C40 - Kuusikielinen konserttikitara, jossa nailonkielet. Hinnaltaan huokea mutta yleisesti pidetty todella laadukkaana instrumenttina.

Kitaran kansi on kuusesta, mikä on hyvä äänensävyllisesti sopiva, yleismaailmallinen vaihtoehto. Esitetty soitin on hyvä ja halpa soitin kitaraharrastuksen aloittamiseen, jossa soittimen laatu ei tule esteeksi oppimiselle. Muut tarvikkeet Harvoin aloittelija tulee ajatelleeksi sitä, että kitaraharrastuksen aloittamisesta koituvat kulut eivät rajoitu pelkästään vahvistimeen ja itse kitaraan.

On olemassa koko joukko hyödykkeitä, jotka ovat joko välttämättömiä tai ainakin tulevat tarpeeseen. Kielet - Soittimessa on aina ostettaessa jonkinlaiset kielet, mutta niiden laatu saattaa olla mitä sattuu. Yleisesti ottaen, soittimen hankinnassa kannattaa ostaa kaksi samanlaista kielisarjaa; heti kun aloitussarjasta katkeaa yksi kieli vaihdetaan koko sarja uusiin parempilaatuisiin.

Tästä toisesta avaamattomasta kielisarjasta vaihdetaan yksittäin kieliä katkenneiden kielien tilalle. Menettely on käytännöllinen, koska soittimen hallinnan opettelussa kieliä katkeilee väistämättä. Viritysmittari - Kitaran vire ei pysy ikuisesti, joten viritysmittari on ainakin aluksi hyvä hankinta.

Korvakuulolta oikea virittäminen ei ole erityisen helppoa ainakaan aloittelijalle, joten on parempi hankkia mittari heti alussa. Virittimen toiminnassa ei itsessään ole suurempia eroja, vain niiden ominaisuudet vaihtelee.

Keskihintaisissa virittimissä tulee mukaan mahdollisuus vaihtaa virettä, kalliimmissa laitteissa on mukana metronomeja ja muita vastaavia ominaisuuksia. Yleisesti ottaen edullisin vaihtoehto ei ole se kaikista paras koska ennemmin tai myöhemmin näille ominaisuuksille tulee käyttöä. Aloittelijalle voi myös suositella mittarin rinnalle Aäänirautaa, koska soittimen virittäminen korvakuulolta on pitkällä tähtäimellä erityisen käytännöllinen taito. Kitarakaapeli - Jotta vahvistimen ja kitaran saisi toimimaan yhteen, tarvitaan niiden väliin myös kaapeli.

Instrumenttikäyttöön tarkoitettu, kaksi plugia sisältävä kaapeli on sopiva, pituuden määrää mieltymykset. Kaapelin hinnassa kannattaa ajatella ainakin niin, että ei osta sitä kaikista halvinta vaan vähintään sen toiseksi halvimman.

Kaapeleilla on merkitystä paljon, mutta aloituksessa kaapeliin käytettyä rahaa ei kannata myöskään liioitella. Plektrat - Kitaran soittoon tarvitaan luonnollisesti myös plektra.

Omasta mieltymyksestä on aluksi vaikea sanoa, joten näitä kannattaa hankkia monenlaisia ja kokeilla niistä se, mikä vaikuttaa omia sormia miellyttävimmältä. Hihna - Jos kitaraa ei ajatellut soittaa aina istualtaan, hihna on hyvä olla olemassa.

Hihnoja on kaikenlaisia ja hinnat vaihtelee edullisesta aina päättömään hintaan. Valitessa hihnaa oleellista on se, hihna on säädettävissä. Varsinkin harrastuksen alussa se luontevin tapa pitää kitaraa on vielä tuntematon ja paikan hakeminen vaatii liikkumavaraa myös hihnalta. Joissakin hihnoissa on myös pehmusteita ja vastaavia, joiden tarpeellisuus on hyvin soittajakohtaista. Alussa on myös syytä harkita, olisiko hihnalukot tarpeelliset. Ne ovat eräänlaiset lukkomekanismit, joissa hihnaan itseensä ruuvataan ensin vastakappale ja kitaraan itseensä hihnatapin paikalle toinen.

Nämä kaksi lukittuvat toisiinsa ja putoamisen vaaraa kitaralla ei ole. Aloittelijalla yleensä on suurempi riski siihen, että kiinnitys pettää ja kitara putoaa, hihnalukot on hyvin edullinen henkivakuutus kitaralle. Säilyttäminen - Kitaraa ei luonnollisestikaan aina soiteta, vaan se täytyy saada johonkin taukojen ajaksi. Kitaralle kannattaa siis hankkia jonkinlainen teline, pussi tai kotelo mihin sen saa luontevasti talteen. Telineen etuja suhteessa pussiin on muun muassa se, että kitara on käden ulottuvilla aina ja pussiin laitettaessa, mallista riippuen, on vaarana että soitin kärsii ja naarmuuntuu.

Toisaalta pussissa soitin ei myöskään pölyynny niin kuin telineessä ja pussissa soitinta on hyvä kuljettaa paikasta toiseen. Kotelossa sitten onkin kummankin toisen hyvät puolet eikä huonoja, paitsi korkeintaan se että kotelo vie suhteellisen paljon tilaa. Valitettavasti se on myös kallein vaihtoehto. Äänentoisto Tässä osassa puolestaan käsitellään sitä, mitä muistettavaa äänen toistamiseen liittyvien ratkaisujen kanssa on. Sähkökitara luonnollisesti vaatii itselleen vahvistimen että siitä on jotakin hyötyä.

Liian usein näkee myös sellaista vaihtoehtoa, että aloittelija ostaa sähkökitaran mutta ei siihen vahvistinta. Sähkökitaran hallintaan vaikuttaa oleellisesti se miten vahvistin vaikuttaa soitantoon, joten sähkökitaran soittaminen pelkästään akustisesti ei johda mihinkään muuhun kuin ongelmiin pidemmällä tähtäimellä.

Mitä ei kannata ostaa? Vahvistimien tapauksessa se, mitä ei varmasti kannata ostaa on hyvin kapeampi käsite kuin mitä se on kitaroissa. Mistä sais halvalla kitaran? Akustista metsästelen, ja haluisin että ois suht halpa Oon vasta aloittelija, joten mitään aivan parhaita kitaroita ei tarvis vielä olla.

Mut siis niinku ihan perus hyvä kitara. Ja syy että miksi mä etsin halpaa kitaraa on se, että meidän perheellämme ei ole varaa heittää rahaa hukkaan Pohjat ja sivut eivät tarvi olla koko puuta ja tuskinpa ihan halvoissa ne sitä ovatkaan. Laminaatti on siitä kyllä hyvä ettei ole niin herkkä sään vaihteluille eli lähinnä talvipakkaselle sisä ilma on kuivaa, tosin ei noissa edullisissa kitaroissa ne kokopuukannet ole kellään mun tutulla hajonneet eivätkä mullakaan, tosin omistan vähän kalliimpia kitaroita ja ne parahimmat suojaan kuivalta ilmalta kosteuttamalla.

Mutta kato alkuun yamaha merkistä. Nimenomaan halvan lelun ostamisessa tulet heittämään sitä rahaa hukkaan, kielet katkeilee, kitara ei pysy vireessä, kitara ei soi ym. Yamahan nylonkielinen akustinen hieman yli euroa. Malli taitaa olla C Laatua jopa enemmän kuin monissa - euron kitaroissa. Erittäin suosittu soitin sen laadun, äänen ja soitettavuuden takia. Kyllähän niitä voi ollakin ihan hyviäkin soittimia halvalla mutta kyllä kalliimmissa yleensä on paremmat osat kuin halvemmissa.

Yamahalta on näköjään tullut uutuus eli CA nylon kielinen johon on lisätty tuo ns. Musafasulla hinta on eli ei ole kovin paha hinta ja jos on saman laatuinen kuin ne aikaisemmat C40 niin hyvin sopii aloitukseen ja on ihan kiva peli.

Akustisten kitaroiden suhteen, seuraavassa on muutamia aloittelijalle oleellisia yksityiskohtia, jotka kannattaa ottaa huomioon valitessa. Kielet - Akustisia kitaroita on saatavissa kahdella erilaisella kielityypillä. Aivan loogisesti ajatellen, näillä on soitannollisia eroja, nailonkielet on helpompi saada soimaan puhtaasti kuin teräskielet, mutta niiden soittotuntuma on erilainen.

Teräskielet puolestaan vastaavat enemmän sähkökitaraa soitettavuudeltaan ja sitä myöten teräskielisestä on huomattavasti helpompi siirtyä myöhemmin sähkökitaraan.

Yleisesti ottaen, nailonkielisen kitaran soittaminen tapahtuu sormin ja teräskielistä soitetaan plektralla, toisaalta tästä ohjenuorasta joustetaan huomattavasti kaikessa muussa kuin oikeassa klassisessa kitaransoitossa.

Käytännön tilanteet ovat osoittaneet, että teräskielinen kitara on pitkällä tähtäimellä monipuolisempi harrastekäyttöön sen takia, että se vastaa hyvin pitkälle sähkökitaraa. Mikitys - Akustisen kitaran kaikukoppaan voidaan myös lisätä mikrofoni poimimaan soittimen ääni.

Tällöin kitarasta käytetään nimitystä elektro-akustinen ja sen avulla pystyy soittamaan myös vahvistimen kanssa ilman erillismikitystä. Elektro-akustinen kitara ei häviä akustisilta ominaisuuksiltaan mitenkään sellaiselle kitaralle jossa ei mikkiä ole, joten periaatteessa tästä lisäominaisuudesta ei ole ainakaan mitään soinnillista haittaa. Luonnollisesti elektroniikka lisää soittimen hintaa jonkin verran ja sen lisäksi mikitys lisää laitteen monimutkaisuutta jonkin verran.

Käytännössä on hyvin paljon mieltymyksistä kiinni että haluaako kitaraansa mikin vai ei. Sisäisten kaikukoppaan asennettavien mikkien lisäksi on olemassa myös ns. Nämä käytännössä toimivat samalla tavalla sähkökitaran mikit, ne eivät siis kerää signaalia akustisesti vaan magneettisesti kielistä. Tämä vaikuttaa siten, että kitaran soundi sähköisesti vaikuttaa enemmän sähkökitaralta kuin akustiselta.

Jälleen on vain soittajan omista mieltymyksistä kiinni, katsooko akustisen mikityksen vai piezo-mikkien olevan parempi vaihtoehto. Muutamia vaihtoehtoja Tässä kappaleessa on esitelty muutamia hyviä malleja ja merkkejä joista kannattaa lähteä liikkeelle. Lisäksi tarkastellaan myös joitakin huonoja, joskin yleisiä vaihtoehtoja joihin kannattaa siis suhtautua varauksella. Seuraavassa ne eniten suositellut vaihtoehdot joita kaikkialla tarjotaan eniten.

Mikitetty kahdella humbuckerilla ja tallaratkaisu on kiinteä. Rungon malli on hyvin perinteinen ja kaulan paksuus on useimmille ihmisille sopiva.

Käytännössä soittimen hinta muodostuu pelkästään tarpeellisista osista, vaikka hinta olisikin hieman keskimääräistä aloittelijan kitaraa korkeampi niin se on toisaalta näkyvissä suoraan laadussa. Käytännössä laatunsa puolesta kitaraa ei täydy vaihtaa ainakaan kovin pian. Kyseinen malli on sellainen instrumentti, joka ei aseta estettä soittamiselle. Yamaha Pacifica - Yamahan malliston halvin stratocaster.

Laatusoitin, hintaansa suhteutettuna todella hyvä soitin joka kestää käytössä pitkälle. Mikitys on sellainen, että soittimen tallassa on humbucker ja tämän lisäksi kaksi yksikelaista mikkiä, tallaratkaisuna on vintage tremolo. Kyseinen talla ei käytössä haittaa jos sellainen kitaraan on asennettu, mutta sillä pystyy ottamaan jotakin tuntumaa tremolokammella tehtäviin erityistemppuihin.

Virettä tämäkään tremolotyyppi ei pidä rajussa käytössä, mutta se ei myöskään laske virettä lepoasennossa niin kuin halvat Floyd Rose -tyyppiset tremolot.

Vaikkei Yamaha kitaravalmistajana olekaan se kaikista uskottavin ja tunnetuin, on soittimet tunnetusti hyviä ja riittäviä vaikka kuinka pitkäikäiseen käyttöön. Fender Squier Standard- Squier on Fenderin alamerkki, joka tekee käytännössä Fenderin tuotteita kaukomaissa ja ilman suuren luokan brändiä. Squierin stratocasterit ovat jo käsitteitä halpoina ja suhteellisen laadukkaina instrumentteina. Soittimet on perinteisillä ominaisuuksilla varustettu ja turhia lisäominaisuuksia ei ole mukana hintaa nostamassa.

Squereita hankkiessa kannattaa huomata, että hankkii juuri Standard-sarjan halvemman Affinity-sarjan laitteiden sijaan, laatuero suhteessa hinnan eroon on huomattavaa Standardin eduksi. Epiphone edulliset mallit - Jos kaikista edullisimmat Epiphonet sivuutetaan ja siirrytään suoraan malleihin, jotka on euron hinnassa, saadaan jo kohtuullisia soittimia.

Näissäkin osat on juuri kohdallaan, mitään ylimääräisiä hienouksia ei muun muassa tallan suhteen ole. Laskettakoon vielä eduksi se, että Epiphonen mallistosta löytyy ne klassiset Gibsonin runkomallit kuten Les Paul ja SG, jotka on hyviä korvikkeita siihen asti kunnes oikean Gibsonin ostaminen on ajankohtaista. Tuotteen brändi ei käytännössä maksa mitään, joten hinta koostuu käytännössä soittimen ominaisuuksista. Soittimet on hyviä hintaisikseen, tasalaatuisia ja niihin on saatavissa yllättävän hyviä ominaisuuksia hinta huomioon ottaen.

Muun muassa moneltakaan muulta soitinvalmistajalta ei saa liimakaulaista kitaraa alle euron. Jos kyseinen asia ei haittaa, niin sitten kyseessä on hyvin varteenotettava vaihtoehto.

Huonoja vaihtoehtoja ei sinällään voi listailla, yleisenä ohjenuorana voisi sanoa, että mitään missä on lisenssi-talla ei kannata ostaa ensimmäiseksi instrumentiksi. Lisäksi suurien merkkivalmistajien kuten Jacksonin sekä ESP: Vaikka nämä valmistajat tuottavat laadukkaita soittimia, on niiden tuottamat kaikista edullisimmat kuitenkin huonohkoja vaihtoehtoja. Vasta kun näiden kitaroiden hinnat alkavat nousta euroon ja yli, alkaa kyseiset valmistajat tunnetuksi tehnyt laatu näkyä.

Koska Jacksonilla ei ole omaa alamerkkiä kuten Fenderillä Squier tai Gibsonilla Epiphone edullisemmille soittimille, niin halvoissa Jacksoneissa yllättävän suuri osa hinnasta muodostuu tuotemerkistä. Myös kaikista edullisimmat B. Richin mallistot on sellaisia, joihin kannattaa suhtautua varauksella. Vaikka kyseessä on laatumerkki, niin soittimen brändi on todella vahva ja edullisimmat soittimet kärsivät merkin tuomasta suurehkosta hintalisästä, mikä ei puolestaan suoraan heijastu soittimen käytännön laatuun.

Soittimen kansi on seetriä ja koppa muuten mahonkia. Laadukas soitin, ei liian kallis mutta ei kaikista halvinkaan. Merkin ja laadun vuoksi jälleenmyynti arvo on korkea. Yamaha C40 - Kuusikielinen konserttikitara, jossa nailonkielet.

Hinnaltaan huokea mutta yleisesti pidetty todella laadukkaana instrumenttina. Kitaran kansi on kuusesta, mikä on hyvä äänensävyllisesti sopiva, yleismaailmallinen vaihtoehto.

Esitetty soitin on hyvä ja halpa soitin kitaraharrastuksen aloittamiseen, jossa soittimen laatu ei tule esteeksi oppimiselle. Muut tarvikkeet Harvoin aloittelija tulee ajatelleeksi sitä, että kitaraharrastuksen aloittamisesta koituvat kulut eivät rajoitu pelkästään vahvistimeen ja itse kitaraan. On olemassa koko joukko hyödykkeitä, jotka ovat joko välttämättömiä tai ainakin tulevat tarpeeseen.

Kielet - Soittimessa on aina ostettaessa jonkinlaiset kielet, mutta niiden laatu saattaa olla mitä sattuu. Yleisesti ottaen, soittimen hankinnassa kannattaa ostaa kaksi samanlaista kielisarjaa; heti kun aloitussarjasta katkeaa yksi kieli vaihdetaan koko sarja uusiin parempilaatuisiin. Tästä toisesta avaamattomasta kielisarjasta vaihdetaan yksittäin kieliä katkenneiden kielien tilalle.

Menettely on käytännöllinen, koska soittimen hallinnan opettelussa kieliä katkeilee väistämättä. Viritysmittari - Kitaran vire ei pysy ikuisesti, joten viritysmittari on ainakin aluksi hyvä hankinta. Korvakuulolta oikea virittäminen ei ole erityisen helppoa ainakaan aloittelijalle, joten on parempi hankkia mittari heti alussa. Virittimen toiminnassa ei itsessään ole suurempia eroja, vain niiden ominaisuudet vaihtelee.

Keskihintaisissa virittimissä tulee mukaan mahdollisuus vaihtaa virettä, kalliimmissa laitteissa on mukana metronomeja ja muita vastaavia ominaisuuksia. Yleisesti ottaen edullisin vaihtoehto ei ole se kaikista paras koska ennemmin tai myöhemmin näille ominaisuuksille tulee käyttöä.

Aloittelijalle voi myös suositella mittarin rinnalle Aäänirautaa, koska soittimen virittäminen korvakuulolta on pitkällä tähtäimellä erityisen käytännöllinen taito.

Kitarakaapeli - Jotta vahvistimen ja kitaran saisi toimimaan yhteen, tarvitaan niiden väliin myös kaapeli. Instrumenttikäyttöön tarkoitettu, kaksi plugia sisältävä kaapeli on sopiva, pituuden määrää mieltymykset. Kaapelin hinnassa kannattaa ajatella ainakin niin, että ei osta sitä kaikista halvinta vaan vähintään sen toiseksi halvimman.

Kaapeleilla on merkitystä paljon, mutta aloituksessa kaapeliin käytettyä rahaa ei kannata myöskään liioitella. Plektrat - Kitaran soittoon tarvitaan luonnollisesti myös plektra. Omasta mieltymyksestä on aluksi vaikea sanoa, joten näitä kannattaa hankkia monenlaisia ja kokeilla niistä se, mikä vaikuttaa omia sormia miellyttävimmältä.

Hihna - Jos kitaraa ei ajatellut soittaa aina istualtaan, hihna on hyvä olla olemassa. Hihnoja on kaikenlaisia ja hinnat vaihtelee edullisesta aina päättömään hintaan.

Valitessa hihnaa oleellista on se, hihna on säädettävissä. Varsinkin harrastuksen alussa se luontevin tapa pitää kitaraa on vielä tuntematon ja paikan hakeminen vaatii liikkumavaraa myös hihnalta. Joissakin hihnoissa on myös pehmusteita ja vastaavia, joiden tarpeellisuus on hyvin soittajakohtaista.

Alussa on myös syytä harkita, olisiko hihnalukot tarpeelliset. Ne ovat eräänlaiset lukkomekanismit, joissa hihnaan itseensä ruuvataan ensin vastakappale ja kitaraan itseensä hihnatapin paikalle toinen. Nämä kaksi lukittuvat toisiinsa ja putoamisen vaaraa kitaralla ei ole.

Aloittelijalla yleensä on suurempi riski siihen, että kiinnitys pettää ja kitara putoaa, hihnalukot on hyvin edullinen henkivakuutus kitaralle. Säilyttäminen - Kitaraa ei luonnollisestikaan aina soiteta, vaan se täytyy saada johonkin taukojen ajaksi. Kitaralle kannattaa siis hankkia jonkinlainen teline, pussi tai kotelo mihin sen saa luontevasti talteen.

Telineen etuja suhteessa pussiin on muun muassa se, että kitara on käden ulottuvilla aina ja pussiin laitettaessa, mallista riippuen, on vaarana että soitin kärsii ja naarmuuntuu.

Toisaalta pussissa soitin ei myöskään pölyynny niin kuin telineessä ja pussissa soitinta on hyvä kuljettaa paikasta toiseen. Kotelossa sitten onkin kummankin toisen hyvät puolet eikä huonoja, paitsi korkeintaan se että kotelo vie suhteellisen paljon tilaa. Valitettavasti se on myös kallein vaihtoehto. Äänentoisto Tässä osassa puolestaan käsitellään sitä, mitä muistettavaa äänen toistamiseen liittyvien ratkaisujen kanssa on. Sähkökitara luonnollisesti vaatii itselleen vahvistimen että siitä on jotakin hyötyä.

Liian usein näkee myös sellaista vaihtoehtoa, että aloittelija ostaa sähkökitaran mutta ei siihen vahvistinta. Sähkökitaran hallintaan vaikuttaa oleellisesti se miten vahvistin vaikuttaa soitantoon, joten sähkökitaran soittaminen pelkästään akustisesti ei johda mihinkään muuhun kuin ongelmiin pidemmällä tähtäimellä.

Mitä ei kannata ostaa? Vahvistimien tapauksessa se, mitä ei varmasti kannata ostaa on hyvin kapeampi käsite kuin mitä se on kitaroissa. Käyttökelvottomia vahvistimia ei periaattessa ole, on vain eri laatuisia. Kaikista halvimmat laitteet ovat kyllä huonoja, mutta ei ole nähtävissä mitään syytä sen suhteen miksi huono vahvistin vaikuttaisi negatiivisesti soittamisen tekniikkaan. Vahvistimella on suuresti väliä sen suhteen, millaisen soundin soitto tuottaa ja sitä myöten se kyllä vaikuttaa suuresti soittamisen innostavuuteen.

Vahvistimen ominainen äänenväri on käytännössä huono peruste lähteä ostamaan ensimmäistä vahvistinta. Pienitehoisissa ja edullisissa vahvistimissa valmistajan ominainen äänenväri ei hallitse erityisen voimakkaasti. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka muun muassa Fender tekee halpoja, kotikäyttöön suunnattuja vahvistimia niillä ei suuremmin ole tekemistä niiden vahvistimien soundin kanssa, mikä on tehnyt Fenderistä tunnetun. Käytännössä siis, vahvistimen valintaan vaikuttaa käytännössä vain vahvistimen ominaisuudet.

On olemassa koko joukko halpoja vahvistimia, joiden ominaisuudet ovat kuitenkin korkealaatuisia, näissä tapauksissa on hyvin oleellista se että osaa valita sieltä vahvistimien koko kirjosta juuri sen oikean.

Vahvistimen ominaisuudet Oletut tarpeet luonnollisesti määrittävät sen, mitä vahvistimelta voidaan vaatia ja odottaa. Seuraavassa tietoa kaikenlaisista asioista, jotka vahvistimen hintaan vaikuttaa. Kannattaa huomata, että tiettyjen ominaisuuksien taso vaihtelee huomattavasti. Jos edulliseen vahvistimeen on laitettu paljon erilaisia ominaisuuksia, yksittäisten ominaisuuksien taso saattaa vaihdella suuresti.

Teho - Teho on käytännössä hyvin yksiselitteinen asia, se on vahvistimen kokonaisteho jolla liikutellaan kaiuttimen kalvoa. Mitä enemmän tehoa, sitä suurempi voima saadaan kalvoon ja sen suuremmalla voimalla ilma liikkuu. Käytännössä siis mitä enemmän tehoa, sen enemmän ääntä. Tehon määrän tarve on luonnollisesti hyvin sidoksissa siihen, missä olosuhteissa vahvistintaan aikoo käyttää.

Kotona yksin soittaessa riittää pienet tehot 10 - 20 W ja bändisoittoon tarvitaan jonkin verran enemmän. Bändisoittoon riittävät tehot ovat olosuhteista riippuen riippuen 50 watista ylöspäin.

Kanavat - Jokainen soundityyppi vaatii oman kanavansa. Halvimmissa vahvistimissä kanavia on kaksi kappaletta, matalammalla gainilla varustettu puhdas kanava ja särökanava. Mitä arvokkaammaksi vahvistin menee, kanavien määrä kasvaa kuten niihin liittyvien säätimienkin määrä. Kanavien määrä ei ole suoraan verrattavissa vahvistimen laatuun, on olemassa hyviä yksi tai kaksi kanavaa sisältäviä vahvistimia ja sopivan kanavamäärän määrä lähinnä vahvistimen käyttötarkoitus, käyttäjän mieltymykset ja musikaaliset preferenssit.

Säätimet - Vahvistimessa on luonnollisesti mukana myös säätimet sitä varten, että ääntä voi muokata. Tämä ei sinällään ole täysin yksinkertainen asia, nimittäin säätimien määrät ja käyttötarkoitukset vaikuttavat suuresti. Jokaisesta vahvistimesta voi olettaa löytyvän ainakin Master-ja Gain-säätimet ja sävynsäätämiseen ekvalisaattori. Vahvistimen hinnasta riippuen, näitä säätimiä on enemmän tai vähemmän, muun muassa arvokkaammissa vahvistimissa jokaiselle kanavalle on omat säätimet aivan portaattomaan sävynsäätöön.

Halvemmissa vahvistimissa on tehty kompromisseja säätimien välillä ja muun muassa ekvalisaattori saattaa olla yhteinen kaikille kanaville. Elementit - Vahvistimen kaiutin-elementtien taso ja määrä vaihtelee hinnan mukaan.

Tietyillä merkkielementeillä on tietty tunnettu omaisäänensävy, joka luonnollisesti luo lisää hintaa vahvistimelle. Lisäksi kaiuttimien koko ja määrä vaihtelee. Mitään suoraa ohjenuoraa siihen ei ole, mikä määrä ja koko on optimaalinen, enemmänkin on kyse siitä, mitä soundilta vaaditaan.

Tässä kohtaa täytyy huomioida se, että joissakin vahvistimissa ei ole ollenkaan kaiuttimia vaan eräät kaiuttimet ovat ns. Vahvistin siis on erillinen rakenteellinen kokonaisuus ja kaiuttimet on erillään kaiutinkaapissa.

Efektilenkki - Kyseessä on tapa yhdistää ulkoisia efektilaitteita siten, että laitteet toimivat vasta etuasteen jälkeen. Efektilenkkiin muun muassa tyypillisesti asetetaan kaikki aika-perusteiset efektit kuten kaiku ja viive, joiden lisääminen signaaliin on parempi vasta säröytymisen jälkeen.

Mitä arvokkaampi vahvistin on, lisääntyvät myös efektilenkin ominaisuudet. Kaiku - Vahvistimen oma kaikulaite. Toteutustapoja on useita, digitaalisia kaikuja ja perinteisiä jousikaikuja.

Kaiku on käytännöllinen ominaisuus jota ei kannata väheksyä, se on helppo tapa lisätä elävyyttä soittimen ääneen ilman ulkoisia lisäyksiä. Kaiut vaihtelevat suuresti laadultaan vahvistimen mukaan ja sen takia on hyvin vaikea suositella mitään yksittäistä. Kaikuun liittyvät preferenssit vaihtelevat suuresti sen mukaan mistä soittaja itse pitää. Kytkimet - Vahvistimen etäkytkimet, joiden avulla voidaan vaikuttaa vahvistimeen etäältä ilman että vahvistimen vieressä täytyy seistä tai käyttää käsiään.

Mitä arvokkaampi vahvistin on, jalkakytkimen ominaisuuksien määrä kasvaa. Halvimmissa etäkytkimen sisältävissä laitteissa on vain kytkentä kanavien välillä siten, että aktiivisesta kanavasta siirrytään seuraavaan, kun taas kalliimmissa laitteissa voidaan säädellä kaikua, efektilenkkiä ja kanavia yksittäisesti.

Sisäiset efektit - Digitaalisuuden myötä on yhä tavallisempaa, että vahvistin itsessään sisältää jonkinlaisia efektejä, muun muassa tilamallinnuksia, kaikuja, viiveitä ja modulaatioefektejä. Efektien taso vaihtelee ja yleensä efektien taso on verrannollinen laitteen hintaan. Mallintava etuaste Digitaalisten laitteiden kasvatettua suosiotaan, kotisoittoon ja harjoitteluun on tullut yksi toimiva vaihtoehto lisää. Mallintava etuaste on yleensä digitaalinen laite, jolla yritetään jäljitellä oikeita vahvistimia.

Yleinen keskustelun aihe on se, että kuinka laitteet näissä esikuviensa jäljittelemisessä onnistuvat, mutta joka tapauksessa kotisoittoon laitteet on hyvin käytännöllisiä.

Muun muassa mahdollisuus soittaa suoraan kuulokkeisiin soundien kärsimättä on todella hyvä ominaisuus olemassa. Mallintavat etuasteet on huomattavan edullisia ja harkitsemisen arvoinen vaihtoehto soittoharrastuksen aloittamiseen tai hiljaiseen harjoitteluun. Mallintavia etuasteita on tunnetusti myös nauhoitettu levyillekin ja myös siinä ne ajavat asiansa kyllä. Etuasteen ostaminen ei sinällään ole turhaa, koska sitten kun tarve tulee äänekkäämpään soittamiseen, voi etuastetta yhä käyttää vahvistimen kanssa.

Muutamia vaihtoehtoja Seuraavassa muutamia hyväksitodettuja vaihtoehtoja ensimmäiseksi vahvistimeksi. Kyseiset vaihtoehdot kerätty aihetta sivuavista keskusteluista. Roland Microcube - Rolandin pieni mutta monipuolinen vahvistin. Vaikka laitteessa on vain 2 wattia tehoa ja 5 tuumainen elementti, on vahvistin todettu toimivaksi laitteeksi jo usean tahon toimesta. Muutamia efektejä ja 7 hyvälaatuista vahvistinmallinnusta antavat hyvät soundit näinkin huokeasta ja pienestä vahvistimesta.

Lisäksi laitteessa on toimiva lähtö nauhoitukseen, joten hyvät soundit saa vieläpä talteenkin. Mielenkiintoisena yksityiskohtana vahvistimen saa vieläpä toimimaan paristoilla. Tech21 Trademark 10 - Tech Vahvistinperhe on kerännyt mainetta sen takia, että vaikka kyseessä onkin mallintava vahvistin on kaikki mallinnukset tuotettu analogisesti. Tämä tarkoittaa että se eräiden tahojen soundissa kuulema digitaalisuus on tiessään.

Muutenkin Trademark 10 on hyvä laite, suhteellisen arvokas mutta laitteessa on ominaisuuksia sen edestä. Lähdöt nauhoitusta varten ja jousikaiku ovat kummatkin varsin käteviä ominaisuuksia ja koko laite on erittäin hyvä kokonaisuus.

Ei kaikista edullisin aloitukseen, mutta jos harrastuksen aloittamiseen on enemmän rahaa käytettävissä niin tämä kannattaa tarkistaa vaihtoehtona. Vox PF 10 Pathfinder - Peruslaatuinen 10 wattinen vahvistin, ei sisällä mitään erikoisuuksia mutta on suhteellisen laadukas ja huomattavan edullinen.

Yksi varteenotettava vaihtoehto jos haluaa päästä edullisesti laitehankinnoistaan. Tämän laitteen kaveriksi täytyy melkeinpä hankkia myös säröpedaali. Vox AD15VT - Voxin Valvetronix-sarja on edellämainittua Pathfinderia huomattavasti arvokkaampi laite, mutta ominaisuuksia laitteessa on paljon enemmän. Erittäin suosittu soitin sen laadun, äänen ja soitettavuuden takia. Kyllähän niitä voi ollakin ihan hyviäkin soittimia halvalla mutta kyllä kalliimmissa yleensä on paremmat osat kuin halvemmissa.

Yamahalta on näköjään tullut uutuus eli CA nylon kielinen johon on lisätty tuo ns. Musafasulla hinta on eli ei ole kovin paha hinta ja jos on saman laatuinen kuin ne aikaisemmat C40 niin hyvin sopii aloitukseen ja on ihan kiva peli. Kun taidot karttuu ja rahaa säästyy niin ostaa sitten myöhemmin sen kalliimman kitaran. Osta Martinin halvimpia malleja tai sitten Sigma-kopio. Suosittelen aloittelijalle ehdottomasti teräskieliä. Nylonkielisissä on liian leveä kaula ja myös kaularauta puuttuu jolloin kaulaa ei voi säätää sen eläessä ajan saatossa.

Vastaa alkuperäiseen viestiin Mistä sais halvalla kitaran? Käytä muuta kuin rekisteröityä käyttäjätunnustasi. Viesti rikkoo tai kehottaa rikkomaan Suomen lakia, tai sisältää loukkaavaa sisältöä.

Viesti sisältää lapsilta kiellettyä materiaalia. Ei koske tutkimuskutsuja sekä osto- ja myynti-ilmoituksia. Viesti on mainos tai massapostitus. Viesti ei liity aiheeseen, tai ei ole suomea tai ruotsia. Lisätietoja merkkiä jäljellä.

treffit halpa kitara

Treffit halpa kitara -

Ei koske tutkimuskutsuja sekä osto- ja myynti-ilmoituksia. Kanavien määrä ei ole suoraan verrattavissa vahvistimen laatuun, on olemassa hyviä yksi tai kaksi kanavaa sisältäviä vahvistimia ja sopivan kanavamäärän määrä lähinnä vahvistimen käyttötarkoitus, käyttäjän mieltymykset ja musikaaliset preferenssit.

: Treffit halpa kitara

KIVESTEN KIDUTUS SEX ESCORT HELSINKI Kun katsotaan sitä, mitä aloittelijalle suunnatussa kitarassa pitäisi olla ja miten, niin ensimmäiseksi eteen tulee seuraavat: Ja syy että miksi mä etsin halpaa kitaraa on se, että meidän perheellämme ei ole varaa heittää rahaa hukkaan Kannattaa kulkea useampi liike lävitse ja pyytää kirjalliset tarjoukset jokaisesta, niiden avulla on hyvä neuvotella sitten muissa kaupoissa paremmasta tarjouksesta. Nylonkielisissä on liian leveä kaula ja myös kaularauta puuttuu jolloin kaulaa ei voi säätää sen eläessä ajan saatossa. Täytyy myös muistaa, ettei harrastuneisuus välttämättä tarkoita objektiivisuutta eikä sitä, että tietää ja haluaa ostajana samaa kuin sinä, joten oma mielipide on syytä pitää yllä. Kyllähän niitä voi ollakin ihan hyviäkin soittimia halvalla mutta kyllä fkk artemis sexwork helsinki yleensä on paremmat osat kuin halvemmissa.
AHDAS PILLU WWW PORNO SEKS Viesti ei liity aiheeseen, tai ei ole suomea tai ruotsia. Kuitenkaan sillä ei saa teräskielisten kitaroiden voimakkaita sointuja jne. Virittimen toiminnassa ei itsessään ole suurempia eroja, vain niiden ominaisuudet vaihtelee. Kyllähän niitä voi ollakin ihan hyviäkin soittimia halvalla mutta kyllä kalliimmissa yleensä on paremmat osat kuin halvemmissa. Richin mallistot on sellaisia, joihin kannattaa suhtautua varauksella.
Sex massage vantaa hieroja hervanta Siinähän kävi sitten paremmin kuin hyvin. Muut tarvikkeet Harvoin aloittelija tulee ajatelleeksi sitä, että kitaraharrastuksen aloittamisesta koituvat kulut eivät rajoitu pelkästään vahvistimeen ja itse kitaraan. Tuotteen brändi ei käytännössä treffit halpa kitara mitään, joten hinta koostuu käytännössä soittimen ominaisuuksista. Nämä tavaratalokitarat ja vastaavat ovat soitannollisesti jo huonoja ja niiden käyttäminen soittoharrastuksen aloittamiseen ei ole erityisen hyvä ratkaisu. Akustiset kitarat Sähkökitarat Klassiset kitarat Lasten kitarat Kitara netistä. Efektien taso vaihtelee ja yleensä efektien taso on verrannollinen laitteen hintaan.
Ilotaloja suomessa thai hieronta turku 459
Yli kyseisen summan maksavista soittimista vain tietyt valitut ovat sellaisia, että niitä uskaltaa suositella ensimmäisiksi soittimiksi. Selkä suht rennossa ja suorassa asennossa, kitara sopivasti reiden päällä ja sopivalla korkeudelle. Onnea uuden mukavan harrastuksen s in finland escort fuck ja rekisteröidy muusikoiden. Thomann myy kaikkia tunnetuimpia kitaramerkkejä kuten Gibson, Fender ja Ibanez. Etuasteen ostaminen ei sinällään ole turhaa, koska sitten kun tarve tulee äänekkäämpään soittamiseen, voi etuastetta yhä käyttää vahvistimen kanssa. Keskustelu24 Viihde ja kulttuuri Musiikki Soittimet ja laitteet Mistä sais halvalla kitaran? Aloittelijalla yleensä on suurempi riski siihen, että kiinnitys pettää ja kitara putoaa, hihnalukot on hyvin edullinen henkivakuutus kitaralle.

2 thoughts on “Treffit halpa kitara

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *